"Kirjoittamisessa on pieni riski, että siihen hurahtaa"

28.05.2020

Kirjoittajapiirin vetäjä ja kirjoittamisen asiantuntija Marjukka Kaitakorpi vieraili Facebookin kautta lähetetyssä livekahvilassa keskiviikkona 20.5.2020. Hän työskentelee FinFami - Kanta-Hämeen Mielenterveysomaiset ry:n omaistyöntekijänä. Marjukka on opiskellut kirjallisuusterapiaa, ja opinnäytetyössään hän on tutkinut kirjoittamisen ja etenkin runojen vaikutusta omaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Kirjoittaminen on jäänyt hänen intohimokseen kirjoittajakurssin kautta, jossa hän ymmärsi, että "kaikki osaavat kirjoittaa ja jokaisella on se oma ääni". Lue Lauran ja Marjukan keskustelu.  

Mitä voimauttava/piristävä kirjoittaminen on?

Paljon puhutaan luovasta kirjoittamisesta ja terapeuttisesta kirjoittamisesta. Niiden ero on oikeastaan aika häilyvä. Monet kirjailijatkin sanovat, että heidän kirjoittamisensa on terapeuttista. Mutta se asia, mikä nämä kaksi erottaa toisistaan on se, että virkistävässä/voimauttavassa kirjoittamisessa tavoitteena ei ole kaunokirjallinen tuotos tai teos. Niitä tekstejä ei editoida tai viilata. Tietenkin omaa tuotosta saa lähteä työstämään, viemään eteenpäin tai tehdä vaikka runokirjan. Voimauttavassa kirjoittamisessa on kuitenkin näkökulmina kirjoittamisen ilo, mahdollisuus ilmaista itseään ja käsitellä kokemuksiaan ilman paineita siitä, että siitä tekstistä pitäisi tulla tietynlainen.

Mitä hyötyä kirjoittamisesta on?

Minä olen itse asiassa tutkinut minun opinnäytetyössäni sitä, miten kirjoittaminen ja ennen kaikkea runot voivat edistää omaisten ja myös omaishoitajien hyvinvointia. Käytännössä kirjoittajaryhmän tapaaminen alkaa siitä, että minä annan osallistujille jotain sytykkeitä, harjoituksia ja ideoita, kuten musiikkia, valmiita tekstejä tai esineitä. Me voimme etsiä myös ryhmästä ideoita. Näiden sytykkeiden pohjalta sitten pyydän osallistujia kirjoittamaan tajunnanvirtaa. Opinnäytetyössä tuli esiin se iso hyöty, että kirjoittamisen avulla saa sanoitettua tunteita. Esimerkiksi omaishoitaja voi kirjoittamisen avulla saada sanoitetuksi ja puretuksi niitä tunteita, jotka heräävät omaishoitotilanteessa. Tämä voi keventää omaa taakkaa ja oloa. Kirjoittamisen jälkeen yleensä luemme ryhmässä tekstejä ääneen. Osallistuja kokee usein tällöin vertaistukea siitä, että joku on kulkenut sitä samaa polkua ja käynyt läpi niitä samoja asioita. Hänelle herää sellainen olo, että hei minä en ole yksin tässä asiassa. Myös toisen tekstin lukeminen on yksi vertaistuen muoto ja se voi inspiroida kirjoittamaan omaa tekstiä siitä, miten itse on kokenut asian. Tekstejä voi hyödyntää myös vuoropuheluna.

Usein ajatellaankin, että vertaistuki on pelkkää puhetta ja kasvokkaista vuoropuhelua. Vertaistukea voi saada tosiasiassa myös tekstimuodossa.

Ehdottomasti. Minun opinnäytetyöni osallistujissa nousi vahvasti esiin toivo. Yhdessä kirjoittaminen, keskusteleminen ja oman tekstin ääneen lukeminen loivat toivoa siitä, että kyllä tästä yhdessä selvitään ja minä pärjään. Kirjallisuusterapian saralla on tehty isoja tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten kirjoittamisen avulla on selvitty traumasta tai kriisistä. Tietynlainen strukturoitu kirjoittaminen voi auttaa selviämään traumoista. Se on todettu erimerkiksi mittaamalla kehon ja stressitasojen muutoksia. Näissä kirjoittamisryhmissä olen huomannut helposti, kun joku iso lukko aukeaa. Saatan huomata, että ihmisen olo kevenee, kun jokin iso asia tulee siihen paperille. Ihminen pystyy ulkoistamaan huolen tai surun, kun se tulee siihen paperille. Se antaa tilaa hengittää.

Voimauttavassa kirjoittamisessa on myös etuna etäisyyden saaminen. Asioilla on tapana kasvaa, kun me itseksemme mietimme ja pyörittelemme niitä päässämme. Kirjoittaminen auttaa asioiden jäsentelemiseen ja tietyn etäisyyden saamiseen. Asiat saavat erilaiset mittasuhteet.

Toisten tarinoiden ja kokemusten kuuleminen auttaa tosiaan laittamaan asioita erilaisiin mittasuhteisiin.

Tuo on tosi tärkeää esimerkiksi kirjoittajaryhmissä. Kirjoittamisen jälkeen me keskustelemme todella paljon. Ensimmäisenä osallistuja saa lukea oman tekstin ääneen. Tämän jälkeen tekstistä keskustellaan kaikki yhdessä. Viimeisenä kuunnellaan, millaisia ajatuksia teksti on herättänyt muissa ryhmäläisissä. Osallistuja saa näin ollen erilaisia näkökulmia ja se auttaa myös siinä omassa arjessa.

Olet pitänyt kirjoittajapiiriä täällä Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajien yhdistyksellä. Millaista palautetta olet saanut osallistujilta?

Hyvää palautetta. Ryhmän nimi on piristävä kirjoittajapiiri. Tapaamisen jälkeen ihmiset yleensä ovat sanoneet, että olo on piristynyt ja on ollut kiva hetki olla yhdessä. On sanottu myös, että kirjoittajapiirissä saa tarvittavaa aivojumppaa ja haastetta. Kotona kirjoittamisen aloittaminen voi olla vaikeampaa, ja ryhmässä saa aikaiseksi kirjoitettua. Lisäksi kirjoittajapiiri on tuonut erilaista sisältöä siihen arkeen. Etenkin keskusteluja on kiitelty siitä, että ryhmässä pääsee jakamaan niitä ajatuksia toisten kanssa.

Meillä monella saattaa istua olkapäällä se itsekriitikko, joka sanoo, että en osaa kirjoittaa tai se mitä kirjoitan on ihan huonoa. Pyrimme ryhmässä saamaan tämän ajattelun pois. Osallistujille tuleekin sitten niitä oivalluksia, että vau minä kirjoitin tuon. Näin ihminen saa onnistumisen kokemuksia.

Mitä mieltä olet päiväkirjan kirjoittamisesta?

Näytän peukkua tälle. Päiväkirjan kirjoittaminen voi olla todella terapeuttista ja sehän on tavallaan vuoropuhelua itsensä kanssa. Siinä kannattaa kuunnella sitä omaa intuitiota, että mitä haluaa tehdä sillä päiväkirjalla. Sitä ei ole pakko lukea, sen voi vaikka repiä tai säilyttää. Jossain vaiheessa niihin voi kuitenkin palata. Suosittelen, että laittaa päivämäärän ylös kirjoittaessaan päiväkirjaa. Palatessaan lukemaan tekstejä ihminen näkee ajatelleensa näin tammikuun kuudes päivä. Ajatus siitä, millaista elämä on ollut silloin tiettynä hetkenä, synnyttää aikaetäisyyden. Lisäksi päiväkirja on tosi hyvä ja helppo tapa, mitä kotona voi harrastaa. Esimerkiksi luovan kirjoittamisen gurulla Julia Cameronilla on tekniikkana ”Aamusivut”. Hän kirjoittaa joka aamu kolme sivua tajunnanvirtaa. On tarkoituksena, että kirjoittaessaan hän tyhjentää mielensä siihen paperille. Sen jälkeen hän on ikään kuin valmis uuteen päivään. Tätä tekniikkaa käyttäessään kannattaa miettiä kirjoittamisen ajankohta – onko aamulla vai illalla helpompi kirjoittaa. On tärkeää löytää itselle sopiva tapa. Ei ole väliä, onko teksti päiväkirjamaisen pitkä vai muutaman sanan ylös kirjoittaminen. Ei pidä ottaa paineita, sillä ei ole yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa.

Ihmiset sanovat usein, että aloitin taas päiväkirjan, mutta se jäi kesken. Tästäkään ei saa ottaa mitään paineita.

Ei. On mietittävä se tapa, että mitä haluaa sinne päiväkirjaan kirjottaa. Ei tarvitse ottaa sellasta painetta, että pitäis olla sellainen ”Hei rakas päiväkirja tein tätä ja tätä ja tätä tänään”. Se ei välttämättä ole se itselle sopivin tapa.

Monille voi olla vaikeaa päästä kirjoittamisessa alkuun. Itse tunnistan tämän. Mitä neuvoksi?

Voin lohduttaa, että se on todella yleistä. Et ole ainoa, joka kokee niin. Yleisesti puhutaan tyhjän paperin kammosta, mikä ihmisille helposti iskee. Silloin voi auttaa esimerkiksi tekniikka, mitä voi kokeilla vaikka heti kotona. Sen nimi on uusiorunotekniikka, jonka avulla kirjoittamisessa on helppo päästä alkuun.

1) Ota sanomalehti, aikakausilehti, runokirja tai mikä vaan läheltä löytyvä teksti.

2) Valitse sieltä sivu.

3) Alleviivaa sieltä sanoja, jotka puhuttelevat sinua tällä hetkellä.

4) Tee näistä sanoista runo. Sanoja ei saa lisätä, mutta alleviivattuja sanoja saa taivuttaa.

Runoa voi jatkaa lukemalla oman runonsa, valitsemalla taas itseä puhuttelevia tekstejä ja kirjoittamalla siitä tajunnanvirtaa. Tässä tekniikassa on suora yhteys aivoista kynään. On normaalia, että mieleen juolahtaa kauppalistaa, ajatuksia ympäröivästä maailmasta tai mitä vaan. Kuitenkin usein sieltä nousee tärkeitä asioita. On helpompi aloittaa kirjoittaminen esimerkiksi yhdestä lauseesta tai vaikka vain yhdestä sanasta. Myös lähiympäristöstä kannattaa etsiä virikkeitä, kuten kahvikupista tai siitä, mitä näkee ikkunasta katsoessaan. Mistä tahansa voi kirjoittaa.

Toinen tekniikka voi sopia etenkin omaishoitajille, jonka arki voi olla kuormittavaa ja hoidettava aina läsnä. Tässä tekniikassa kirjoittamiseen yhdistetään rauhoittumishetki ja oma aika.

1) Istu alas, laita jalkapohjat maahan, hengitä syvään ja muistele sellaista paikkaa, missä itsellä on ollut turvallinen olo (turvapaikka).

2) Yritä palauttaa mieleesi, miltä siellä turvapaikassa tuntui, miltä näytti ja miltä tuoksui.

3) Kirjoita ylös, millainen oma turvapaikka on. Kirjoita ylös kokemuksesi.

Turvapaikasta voi tulla jatkossa sellainen, mihin voi palata stressin tai kuormituksen aikana.

Lisäksi listat ovat tosi hyviä, jos kirjoittamisen aloittaminen tuntuu haastavalta. Esimerkiksi voit tehdä listan omista voimavaroistasi tai unelmistasi.  

Kirjoittamisen aloittamista voi haitata myös pelko kirjoitusvirheistä tai tekstin laadusta. Mitä sanoisit näille itsekriitikoille?

Antaa olla. Tällaisessa kirjoittamisessa, mitä tekee itseään varten, ei tarvitse miettiä pilkkuja, pisteitä tai kielioppia. Sanotaan, että tällaisessa kirjoittamisessa ei pidä lähteä kumittamaan kirjoittamaansa tai yliviivaamaan mitään. Paperille tullut teksti saa olla siinä. Kirjoitusvirheet eivät ole tässä niitä olennaisia asioita ollenkaan, vaan tärkeintä on itsensä ilmaiseminen ja murheiden purkaminen. Joskus käy ryhmässäkin niin, että omasta käsialasta ei saa mitään selvää, koska voimakas tunne on vienyt kirjoittamisessa mukanaan. Eikä siitä välttämättä tarvitsekaan saada selvää, vaan se on ollut sen hetkinen tunne.

Käytännön vinkki myös niille ihmisille, jotka eivät raaski kirjoittaa kauniille sivulle. Osta mahdollisimman ruma vihko tai kirjoita suttupaperille. Se saattaa helpottaa sitä painetta siitä, että pitäisi tulla mahdollisimman hienoa tekstiä. Eli mahdollisimman ruma vihko ja hyvä kynä omaan käteen. Tietokoneella kirjoittaminen on sekin on yhtä hyvä vaihtoehto.

Myös harhauttamisen tekniikka toimii, jos ihmisellä on korkea kynnys aloittaa kirjoittamista. Valitse nopeasti kiintopiste. Esimerkiksi se, mitä näet ikkunasta ja kirjoita siitä. Ryhmissä käytän myös ajastamista, jolloin kirjoitamme tietyn ajan. Esimerkiksi seitsemän tai kymmenen minuuttia puhelimeen ajastuksella. Se aika on sitten varattu kirjoittamisella. Kellon soidessa kirjoittaminen pitää lopettaa siihen. Usein kirjoittamisen yhteydessä puhutaankin siitä, että pitäisi olla varattuna monta tuntia aikaa ja hienot puitteet. Ei tarvitse olla, vaan viidessäkin minuutissa pystyy kirjoittamaan yllättävän paljon.

Haluamme toki tietää, onko sinulla kirjoittamiseen tai kirjoittajapiiriin liittyviä suunnitelmia.

Koronatilanne on toki nyt vaikuttanut suunnitelmiin. Ensimmäistä kertaa kokeilen sellaista kirjoittamisverkkoryhmää Zoom-videokokouspalvelun kautta. Se on jo alkanut ja on ollut kyllä tähän mennessä positiivinen kokemus. Varmaan jatkossakin pidän sellaisia. Syksyllä toivottavasti pääsen jatkamaan täällä Kirkkorinne 4 piristävää kirjoittajapiiriä.

Rohkaisen kaikkia lämpimästi osallistumaan ja kokeilemaan kirjoittamista. Kirjoittamisessa on pieni riski, että siihen hurahtaa.

 

 
Powered by CMSimpleRealBlog

Etsi sivustolta